Ihmisen matka

Kun tietoisena havaitset, että jokainen uusi saavutus johtaa uuden toiveen syntymiseen, alat ymmärtää osuutesi maailmankaikkeudessa. – Tulet myös aikanaan muistamaan, ettet milloinkaan tule valmiiksi. – Et milloinkaan tule pääsemään perille, joten on parasta nauttia matkanteosta.

Ihmisen tietoisuus on myös ajattelun suuntaa ohjaava tila. Tässä hetkessä fyysisen elämämme sisältää merkittävästi minuuden ja sen ympäristön välillä tapahtuvaa prosessia, jossa olet tietoinen itsesi ulkopuolella olevista asioista, ympäristöstäsi. Kun saavutat toiveesi (haasteesi), olet hetken tyytyväinen saavutukseesi, samalla syttyy uusi toive. Tällaista menoa kutsutaan edistykseksi. Ihminen edistyy joka tapauksessa halusi sitä tai ei. Muutosta itsessä ei useinkaan huomaa, koska se on jokapäiväistä. Kun tässä hetkessä katsot itseäsi pidemmälle taaksesi, merkittävän muutoksen havaitsee. Parasta edistyksessä on se, kun voi lopulta luopua ennakkoluuloisuudesta sekä pelosta. Näiden näkökulmien ja niihin liittyvien tunteiden hillintä muuttaa pelottoman ihmisen matkan aina vaan mielenkiintoisemmaksi. Sallit kokemusten tulla, joiden kautta muutos/edistys ihmisen elämässä tapahtuu. Alussa ihmisen elämä oli olemassaolotaistelua, nyt se on elintasotaistelua, seuraavaksi se tulee olemaan kamppailua ajattelun laadusta eli siitä, mikä on inhimillisen olemassaolon seuraava tavoite. Koska ihmisen sisäinen elämä on kiistämättä luovaa, on itse kunkin henkilön vastuulla päätös siitä, onko elämisen luovuuden määrä päähänpälkähdyksiin perustuvaa ja täysin umpimähkäistä, vaiko hallittua, ohjattua ja rakentavaa. Vaikka tekstin alussa todetaan, että et milloinkaan tule valmiiksi tai jopa et pääse perille, on matka edistyksen osalta mielenkiintoinen ja palkitseva. Kun fyysisen elämän lisäksi tulet tietoiseksi sisäisestä tietoisuudesta, sen sisältämä eettisyys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jokainen yksilö tunnustaa myös kaikkien muiden yksilöiden olemassaoloon sisältyvät oikeudet. Vaikka etiikan tajun olemme ihmisinä saaneet jo syntymälahjaksi, voi sen torjua mielessään välinpitämättömyydellään. Heti kun ymmärrät lähimmäistäsi, sinusta tulee suvaitsevainen, ja suvaitsevaisuus kasvaa ystävyydeksi ja kypsyy rakkaudeksi. Tämä hengellinen näkökulma kuvaa inhimillisen kokemuksen sisäisyydestä/tietoisuudesta.