Olet Prosessi Todellisuuden Prosesseissa

Monet meistä nykyajan ihmisistä on "koulutettu" näkemään itsemme yksilöinä, jotka suunnittelevat ja työskentelevät erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tavoitteisiin pyrkivä perspektiivi on luonteeltaan myös kovin perustavaa laatua, kun määrittelemme ketä kuvittelemme olevamme.

Tavoitteisiin pyrkivä perspektiivi "lumoaa" meidät ajattelemaan itsestämme ja olemassa olostamme "ajan kulisseissa".  Kuvittelemme olevamme olemassa nyt, tässä hetkessä ja samalla työskentelemme kohti tavoitteidemme täyttymistä tulevaisuudessa. Tästä aikasidonnaisuuteen suuntautumisesta seuraa, että kietoudumme samalla eristyneisyyden ja erillisyyden harhaan.

Näemme itsemme olemassa tässä ja nyt, mutta emme "sitten ja siellä". Elämme todellisuudessa, jossa menneisyys nähdään erillisenä nykyhetkestä ja ne molemmat koetaan erillisenä tulevaisuudesta. Olemme ikäänkuin haaksirikkoisia nykyhetken saarella, eristyksissä tässä hetkessä ajan suurella valtamerellä.

Tämän "yksilöllisen saavuttamisen" ja "erillisenä olemisen" tavoitteisiin pyrkivä ajattelumalli ilmaantuu johtuen suurelta osin materialistisista olettamuksistamme todellisuuden luonteesta. Meidät on "koulutettu" näkemään todellisuus fyysisenä paikkana, joka on "täytetty aineellisilla objekteilla", ja  jotka voidaan havaita "viidellä aistillamme".

Näemme fyysisen kehomme perustavanlaatuisena elementtinä, kun määrittelemme kuka olemme. Tästä seuraa helposti se, että koemme itsemme fyysisenä objektina, erillisenä kaikesta muusta. Samalla moni tulee ajatuksissaan typistäneeksi kehon konemaiseksi, toiminnallisten osien kokonaisuudeksi, jonka hyvinvoinnilla tarkoitetaan kunkin osan toiminnallisuuden ylläpitoa.

Toisenlaisen näkökulman mukaan keho ei ole fyysinen organismi, vaan prosessi. Prosessissa on mukana aineellisia ilmenemismuotoja,  mutta me emme ole niitä aineellisia puolia. Vaan ennemminkin  prosessi, joka elää niiden kautta ja niiden avulla.

Tästä näkökulmasta olemme elinvoimainen prosessi, joka on olemassa muiden prosessien lomassa. Samalla meidän "sisällämme" esiintyy muita prosesseja ja koko todellisuus on näiden prosessien interaktiivinen ja kaiken läpitunkeva kokoonpano (rakenne).

Tämä prosessi-pohjainen näkemys todellisuuden luonteesta on niin merkittävästi erilainen kuin se, mitä meille on "opetettu", että siihen siirtyminen ja sen vakiintuminen omassa ajattelussa vaatii merkittävästi vaivannäköä.

Yhtenä muutoksena tämän ajattelutavan käyttöön otettuaan voi havaita oman fokuksen keskittyvän prosessin optimointiin entisen tulevaisuuden tavoitteen tavoittelun sijaan. Oma hyvinvointi ei ole päämäärä, jota kohden pyritään, vaan se on elämän tämän hetkisen tilan optimointia, jota tehdään tässä hetkessä.

Kehon prosessit ovat suorassa yhteydessä kaikkiin mielen ja hengen prosesseihin. Kaikki olemisen tasot, kuten fyysinen, emotionaalinen, mielellinen/älyllinen ja hengellinen, koostuvat toinen toistaan läpitunkevista prosesseista. Kukin näistä prosesseista, jotka yhtyvät tuottamaan olemassaolomme kokonaisuuden, voidaan optimoida.  Samoin kuin niiden vuorovaikutus.

Jos lähestymme itseämme tällaisen prosessi-pohjaisen näkemyksen kautta, saatamme huomata siirtyvämme yhä enemmän tulevaisuuden tavoitteista kohti niiden prosessien optimointia, joista koostumme yksilöinä. Fyysisen, emotionaalisen, mielellisen/älyllisen ja hengellisen prosessin optimointi on luonteeltaan enemmän harmonian säilyttämistä kuin jonkin tavoitteen saavuttamista. Hyvintointi kaikilla olemassa olemisemme tasoilla ylläpidetään optimoinnin avulla.

Esimerkki tavoitteesta: Haluan oppia luomaan lisää veden virtauksen kaltaista sujuvuutta ja herkkyyttä kehoani kohtaan, jotta fyysistä olemassaoloani ylläpitävät prosessit ovat  mahdollisimman optimoituja. Siten voin tulla yhä tietoisemmaksi siitä, miten optimointi vaikuttaa hyvinvointiini kaikilla muillakin olemisen tasoilla.

Lähde: Jeff Carreiran essee “You are a process in a Reality of Processes”. Vapaasti suomeksi kääntänyt: Tapsa Kankkonen